ENKELI

Kuljin minä yksin metsätietä
hiljaa hyräelin
metsä oli aivan hiljainen
sen tunsin että mä elin.

Kuuset ojensi oksiaan
haavan lehdet havisi hiukan
auringonsäteet läpi oksien
metsään antoivat valon niukan.

Minä kävelin mietteissäin eteenpäin
huomaan tulee lapsonen vastaan
ei hänellä ketään seuranaan
hän yksin vain ainoastaan.

Sanoin hänelle:-Kuinka pikkuinen
olet yksin sä metsään tullut
niin paljon on täällä vaaroja
ja karhukin täällä on ollut.

Sanoo lapsonen minulle:
-Mitä pelkäisin ?ei pedot lapsia syö,
olen turvassa kaikelta pahalta
oli päivä taikka yö.

Lapsi seisahtui siihen ja yllättäen
hän enkeliksi muuttui,
minä hänellä valkeat siivet näin
katsoin vaiti ,sanat kurkkuuni juuttui.

Sanoi enkeli:-Tuon minä sanomaa,
ei teille muut sitä sanoa saa.

Menee ihmiskunta kohti tuhoa
kateus riita on vallanpäällä
omaetu,vääryys ja itsekkyys
ne kaikki ,hyväksytty on täällä.

Kaikki hyvyys,nöyryys,ystävyys
ovat teillä kadonneet hukkaan
pahansuopuus,ilkeys ja katkeruus
on täällä puhjennut kukkaan.

Te kyllä rukoilla muistatte
aina kun riehuu rajut tuulet
mutta sitten kun tuulet tyyntyvät
jo vaikenee teidän huulet.

Te kyllä almuja annotte
kun tuho kotianne uhkaa
mutta tuskin apua annatte
kun naapurin koti on tuhkaa.

Te keräätte rahaa ja tavaraa
vaikka aitat on pullollansa
mutta ette ehdi kuuntelemaan
kun joku vaikertaa vaivojansa.

On viimeinkin aika seisahtaa
ja muuttaa kulkunsa suuntaa
voi pahat tapansa parantaa
sekä uusia uria uurtaa.

Siis muuttakaa suuntaa jo vihdoinkin
hetki tämä on yhdestoista
jos ei ihminen suostu muuttumaa
ei tulevaisuus hälle loista.

Näin sanoen enkeli katoaa
ja itsekin unesta herään
oli uneni niin todentuntuinen
sen vieläkin silmissäin nään.