RAIKULIPOIKA

Minäpä se lauluja laulelen
ja ralleja rallattelen
välillä virsiä veisailen
väliin viisuja viheltelen

Suruja en jouda suremaan
enkä itkulle anna aikaa
vaan niin minä nauran ja iloitsen
että metsät ja kalliot kaikaa.

Eikä mun tarvitse köyhyyttä surra
sillä köyhä en ole koskaan
mulla on valta ja vapaus
niitä vaihda en tavaraan,roskaan

Tytöt minun jälkeeni itkevät
kun en niille kihloja osta
sen minä kuitenkin sanon teille
kahleet ne ei kiinnosta

Ei minun eloni vainioilla
vierailla voi halla
kun on sydämeni piilossa
tuolla syvällä paidan alla.

Eteenpäin vain minä taivallan
kohti elämän syksyn ruskaa
en minä kellekkään kerro sitä
jos syömein tuntee tuskaa.

Kylläpä helppo on lähteä
kun ei raha eikä manttaalit paina
palautan vaan tämän elämäni.
joka on ollut mulle vain laina.