KETTU KETKULA!

Kettu Ketkula vaelsi

suuren metsän siimeksessä,

noissa mietteissä syvissä,

ovelissa aatoksissa.

-Kuinka saisikaan pupulta,

pitkät korvat vaihdettua,

joilla kuulisi hyvästi,

kaikki pienet ripsahdukset.

-

Kettu Ketkula rykäisi,

kohotteli rinnuksia,

häntää hieman lerputteli,

sekä silmiä siristi.

-Missäs piileksit pupunen,

ristiturpa kuurottelet,

tule tänne nyt vähäsen,

juttelemaan kuulumiset .-

-

Pupu säikähti pelosta

Ketkulan näin kutsuessa.

Päätä pensaaseen pujotti,

pitkät korvat piilotteli,

jäipä sittenkin esille,

pupun pieni tupsuhäntä.

Senhän Ketkula havaitsi,

silmillänsä huomioitsi.

-

Heti hännästä nykäisi,

tukisteli tupsukasta,

veti piilosta pupusen,

pensaan alta nyyhkimästä.

Sanoi:-Kuulehan kaveri

ystäväni,kumppanini,

korvat vaihtaa mä haluan,

pitemmät ja kuulevammat.

-

Pupu parkaisi pelosta,

hyppi loikin aikamoisin,

jätti Ketkulan kamalan,

nuolemaan vain näppejänsä.