KETTU KETKULA!
Kettu Ketkula vaelsi
suuren metsän siimeksessä,
noissa mietteissä syvissä,
ovelissa aatoksissa.
-Kuinka saisikaan pupulta,
pitkät korvat vaihdettua,
joilla kuulisi hyvästi,
kaikki pienet ripsahdukset.
-
Kettu Ketkula rykäisi,
kohotteli rinnuksia,
häntää hieman lerputteli,
sekä silmiä siristi.
-Missäs piileksit pupunen,
ristiturpa kuurottelet,
tule tänne nyt vähäsen,
juttelemaan kuulumiset .-
-
Pupu säikähti pelosta
Ketkulan näin kutsuessa.
Päätä pensaaseen pujotti,
pitkät korvat piilotteli,
jäipä sittenkin esille,
pupun pieni tupsuhäntä.
Senhän Ketkula havaitsi,
silmillänsä huomioitsi.
-
Heti hännästä nykäisi,
tukisteli tupsukasta,
veti piilosta pupusen,
pensaan alta nyyhkimästä.
Sanoi:-Kuulehan kaveri
ystäväni,kumppanini,
korvat vaihtaa mä haluan,
pitemmät ja kuulevammat.
-
Pupu parkaisi pelosta,
hyppi loikin aikamoisin,
jätti Ketkulan kamalan,
nuolemaan vain näppejänsä.
Kommentit