ILOTON ELÄMÄ

Olen kulkenut tuulessa, tuiskussa,

rajuilmoja oon nähnyt monta.

Olen ovia aukonut, sulkenut,

nähnyt tapausta uskomatonta.

En kuitenkaan pääse mä milloinkaa,

kulkemaan noita polkuja onnenmaan.

-

Aina on mua tuulet tuivertanneet,

aina tuullut on minua vastaan.

Eivät hyvät haltijat milloinkaa,

kohdelleet hellin käsin lastaan.

Räntäsateita on tullu ainoastaan,

päivä ei ole paestanut milloinkaan.

-

Odotan jos kuitenkin näkisin,

päivänsäteen laskiessa päivän.

Sitten olisin viimeinkin onnellinen,

kun saisin tuntea riemun häivän.

Tyytyväisenä silmäni sulkisin,

ilolla tuntemattomaan kulkisin.