HULLU MAAILMA.

Niin vaikeaa täällä on taivaltaa,

kun pettymys vaanii kulkijaa.

Joka mutkassa tien,

jota kulkenut lien,

on petturit vainonneet matkaajaa.
 

Niin vaikea uskoa on ihmiseen,

jokaiseen saa pettyä uudelleen,

Vaikka vannoopi hän,

kasvoin ystävän,

pukee valheenkaapua itselleen.
 

Niin vaikea uskoa on maailmaan,

joka puolella raa´asti tapetaan.

Joka puolella oi,

sodan tuulet soi.

Eikö rauha voi koittaa milloinkaan?
 

Niin vaikea luottaa on itsenikään,

hallitsenko tunteitain ensinkään.

Mistä tiedän sen,

milloin ikuinen

rakkaus syttyykö sieluun sittenkään.
 

Niin vaikea luottaa on mihinkään,

ei varmaa oo mikään, tiedetään!

Kohta huomaan sen,

yhtä yksinäinen,

olen jälleen, kuin olin ennestään.