kohentua kohilleen, tuumasi innokas Keväänmetsäsfäjä haistellessaan kevvään lempeitä tuulia. Tuuli puhalteli etelän suunnalta ja aorinko rävötti häppeilemättä koko olemuksellaan. Kevväänmetästäjä istu mökkisä aorikoesella eteläseinustalla ja huomasi monenlaesta lentäjää ilimassa ja uskaltipa joku laskeutuva lennostaan ihan Kevväänmetästäjän lähelle.

Eihän Kevväänmettästäjä lintuja erottanu, eipä juuri varpusta variksesta vaan mielti ne kaekki sammaan siivekkäijen kastiin kuuluviksi. Nii, ja lieneekö tuolla välijä? Kimalaesen ja mehiläsen erotti kuuloaestin perusteella, vaen lintuihin piti tuntemus ottaa näköaestija hyövyntäen.

Eihän Kevväänmetsästäjä tietenkää ollu mikkää piipertäjä. Mieluummin päenvastoen. Toki hyväksyvällä mielellä katteli elävää luontuva, mutta susijen ja karhujen suosijoeta ei tajunnu. Ohan se kamalaa jos pittää pelätä omassa pihassaan. Nappi ohtaan vaen jos peto heittäötyy liian tuttavaksi.

- Kyllä se siitä mietti satunnaenen Kevväänmetsästäjä. Viikko pari niin se alakaa olla jo täös kesä. Käjet kuksii kuusikossa ja pikkulinnut viettää rietasta elämää. Kyllä se on sitte mukavata seoraella seinustalla kesän ensiviestejä, kun eijoo vielä niitä kesänpillaajia - itikoita haettona. Vaen paekkasahan seon niilläki luonnossa - pikkulinnun sapuskaa. Lentävää ravintuva tuoreena tarijolla. Jo vaen!

***
Nythän se alakaa olla kohillaan tuo sää. Hetkentarkka on+10.0 Ennätys taetaa olla tämän postaoksen aekana. Hyvä näen. Tästä voe ilostua jo tavan immeinen. Se tullee sitteki.

-O-