JENGI

Kuulun jengiin mä kaopunginnuorijen,

joukkoon pelekkijen ihimisenkuorijen.

Mitkää tunteet ei porukkaa vaivaa,

viha vaen meijjän sisällä kaevaa.

 

Kuinka vihhaan minä maalimaa tätä,

ei mua liikuta jos jollain on hätä.

Vanahuksilta minä rahoja nappaan,

pystyn aevan heleposti tappaan.

 

Epätoevo mun rinnassa raastaa,

se minut purkamaan mieltäni haastaa.

Lyön kaeken murskaksi ja rikon sen,

nuo tavarat toesten ihimisten.

 

Huumeita minun on pakko käöttää,

pittäähän minun toesille näöttää.

Kova oon, palijo kovempi muita,

jos eivät usko, niin murskaan luita.

 

En tiijä? mitä tekisin mä tällä,

hukkaan heitetyllä elämällä.

Ehkä piikki mulle toivoa antaa,

huommiseen minut siivillä kantaa.