KEVVÄÄN TULO
Veet niin vuolaat,
kahleista vappaotunneet,
ettivät tietään.
Pitkän talaven kahaleet,
ovat synnyttänneet,
suurta vappauvven kaepuuta.
Ilosesti rupatellen,
pienipuro kulukee,
tuntematonta kohti.
Pelekää se ei,
vaekka sen kohtalona on ,
häepyä suureen massaan.
Suuressa kiertokulussaan,
nuo samat veet,
ovat alottanneet kaeken,
aena uuvestaan ja uuvestaan.
Välillä pilivenä taevaalla,
toesinaan lumena kahaleissa.
Kunnes taas vappaos,
se tärkein, koettaa.
Kommentit