KEVVÄÄN TULO

Veet niin vuolaat,

kahleista vappaotunneet,

ettivät tietään.

Pitkän talaven kahaleet,

ovat synnyttänneet,

suurta vappauvven kaepuuta.

 

Ilosesti rupatellen,

pienipuro kulukee,

tuntematonta kohti.

Pelekää se ei,

vaekka sen kohtalona on ,

häepyä suureen massaan.

 

Suuressa kiertokulussaan,

nuo samat veet,

ovat alottanneet kaeken,

aena uuvestaan ja uuvestaan.

Välillä pilivenä taevaalla,

toesinaan lumena kahaleissa.

Kunnes taas vappaos,

se tärkein, koettaa.