KAOKOMATKAELUVA

Kattelen akkunastani

talavista maesemaa.

Lumi ja jää peittää

joka paekkaa.

Palellun tähän kylymyyteen.

Panen jalakani kuumaa

lämpöpatterija vasten.

Panen silimät kiini.

Ja ennen kuin hoksaankaa,

oon jossaki valtameren saarella.

 

Kuuma hiekka polttelee kinttujani.

Nostan pääni ylös ja kattelen

hiekkasija maesemija.

Tuolla hoksaan kaoniita tyttöjä,

vaen sievä kaeslahame vyötäesillä.

Kukkaseppele koristaa niijen kaolaa.

Näkymä on henkijäsalapaava.

Meikäläeselle lumen ja jään kasvatille.

 

Näläkäki alakaa repijä sisuksija.

Vaen siihenki löytyy äkkijä ratkasu.

Haaveissaan se on heleppuva,

kiivetä korkijaanki palamuun.

Kun saan syötyvä kookosmaetuva

tarpeeksi, heitäyvyn hietikolle.

Syvä uni valtaa kaokomatkustajan.

Kuuma hiekka polttaa jalakoja,

kaokana on lumi ja jää.