PERÄKAMMARIN POEKA.

Täällä kammarissa minä makkoelen,

ja joutessaen aevan loekoelen.

Olen tottunu että ei kukkaa,

rakasta mua, poekarukkaa.

 

Vanahemmat pittää minusta huolta,

pitävät minun polosen puolta.

Yksin varmaan en pärijätä voesi,

palijo vaekeotta mulle se toesi.

 

Toki kalijaan riittää rahhaa,

enkä nää siinä mittää pahhaa.

Koska siitä hakenut oon,

apua tähän ahtinkoon.

 

Naesta en ole koskaa saannu,

aevan yksin oon vuoteessa maannu.

Joskus seksistä haaveilen varmaan,

jossa kuppali oon oman armaan.

 

Täällä mennee mun elämä hukkaan,

lähtisinkö? jonku naesen mukkaan.

Mutta luulen tänne tuomittu oon,

elinkaotiseen tuomijoon.