RAKKAUVEN VAIKEUS !!

-Minä oon vaen tämmönen maalaesmies,

hilijanen , naesten seorassa arka.

Moni luulee, että oon tunteeton,

vaen rahan perässä juokseva parka.

Mutta kyllä ne tunteet mullakin on,

rakkauvennäläkä minulla on sammumaton.

 

Mielelläni minäkin haluvaesin,

itelleni ikioman rakkaan.

Minusta joku naenen voes saahakki,

itellensä puolison vakkaan.

Mutta miten mä ossaan- maalaesmies,

noeta helliä sanoja haastaa.

 

Ei rakkuevvensanat suustani tuu,

vaekka tuska minun rintaani raastaa.

Minä yksin vaen työssä oon pellollani,

ei kuule täällä rakkauvven sannaa.

Jos mulla rakkaani rinnalla oes,

se oesi minun sielulle mannaa.

 

Mutta kämppä on kylymä, kun kottiin pallaan.

ikävissäni tyynyä vuoteessa hallaan.

Joka päevä on minulle sammaa tuskaa,

joskus yrittelen mennä ravintolaan.

Ruma naama mua naesilta suojelee,

joka kerta niiltä komiat pakit saan.

 

Sen tiiän tilanne vaen pahenee,

kun vuojet mun harteilla enenee.

Viijes vuosikymmen on menossa,

alakaa olla jo vähissä aeka.

Usein itekseni oon miettiny,

kokematta jää rakkauvventaeka.

Kuka tämmöstä vaevakseen ottaa voesi,

se kyllä jo melekonen ihime oesi.

 

Minä kaeken toevoni asetan,

tuohon naapurin leski-Ruusaan

Jospa se etes minut huomaesi,

ja toesi apua naesennuusaan.

Tosin vanhempihan se Ruusa on

äetiksihän se passaes mulle.

Kyllä vielä jonnae iltana,

pyyvän sen rattoriajelulle.

 

Helekatti kun minua heikottaa

ja ihan syväntä rassaa.

Kun vappaa naenen tuossa lähellä on,

ja kyllä se mulle passaa.

Kun vaen rohkiais tehä alotteen,

muuten hommasta ei tule mittää.

Kunhan viikon pari tässä mietiskelen,

niin sitte kyllä jo kysästä pittää.