TAIKAMETSÄSSÄ TAPAHTUU....

Taikametsän siimeksessä,

jossain vuorien takana,

laaksossa niin laakeassa,

Haavekukkulan lähellä,

puron pienen partahalla,

melkein viidakon sisässä,

asui ukko merkillinen,

kera vaimonsa vakavan.

 

Oli ukko vanhanlainen

parta harmaja harotti,

tukka riippui olkapäillä,

silmät pisteinä paloivat.

Elivät näin kahdestansa,

salon synkeän sisällä.

 

Sieltä poissa on olijat,

vaeltajat vaivaamasta.

Oli karja niin kamala,

ukkelilla laitumella,

siellä käyskeli sovussa,

pedot kaikki kumppaleina,

siellä harmaita susia,

karhujakin leppoisia,

siellä hirvet ja jänikset,

elelivät ystävinä.

 

Kukaan toiseen ei kajonnut,

saalistanut sattumalta,

oltiin ystävät ylimmät,

kavereita kaikkinensa.

Susi ystävä jäniksen,

hirvi kulkee karhun kanssa,

kettu toisille toveri,

kumppani niin kunnollinen.

 

Näin voi olla vain sadussa,

tarinoissa Taikametsän.

Toisin luonnossa todella

elämä on vaarallista.

Susi saalistaa jäniksen,

karhu kaataa suurenhirven,

kettu ketkula, ovela,

etsii ruokaa perheellensä.

Se on luonnossa lakina,

vahvenpi on voittajana.