4.
MUA JÄNNITTI KOVASTI,
arvelutti reissun luonne,
josko sortuisin solalle,
kupsahtaisin kalliolle,
mitenkä minun kävisi?
Kuinka seikan selvittäisin?

Apuun saapui pullonhenki,
aine polttava herätti
villit vaistoni minussa,
pojassa niin potrakassa.

Murahtelin, karjahtelin,
olin melkein kuin apina,
ulvoin kuulle huoliani,
myöskin paasille pakisin,
Jumalani löysin noista
luonnon suurista kivistä.

Kulki karhut kuusikoissa,
siellä hukkakin vilahti,
näinhän paljon peurojakin,
kruunupäitäkin rutosti.

Jossakin näin villin miehen,
kivikirveskin olalla,
sekä naaraan turkiksissa
luolanseudulla olevan,
eipä kiinnosta nuo laisin,
yhä kauemmas haluan,
aikaan vankan Väinämöisen,
jossa Louhen Pohjolan näkisin.