3.
ENSIMMÄINEN VUOSISATA
meni siinä tutkaillessa,
miten muuttunut pahaksi
onkaan meidän maailmamme.

Loppui tekniikka näkyvä,
kansa raatoi raivioilla,
kaskisauhut vain savusi,
naurishalmeen seutuvilla.

Yhä kauemmas posotin,
aikakoneen kyytimissä,
näkyi sortoa, sotia,
köyhyyttä myös kurjuuttakin,
noitavainoja, vihoja,
julmuutta niin kaikenlaista.

Yhä kauemmas ajelin,
köröttelin kaarallani,
metsä polkuja potalsin,
vaeltelin vetten päällä,
väliin tunturin kuvetta,
kulki kunnon kulkimeni,
joskus ilmassa oleili,
veden valtaan myös halusi.

Väliin Kossua kumosin,
kurkun täyteen kallistelin,
olo vieläkin parempi,
tuli mieli maireaksi.

Eipä tuntunut suruja,
murheet häipyi helkkarihin,
olin juuri kuin halusin,
kahleet kaikki kirvoitettu.
Kossu tuntui jo tukassa,
viina vallan vartalossa,
meni muutenkin lujasti,
oli kierrokset tapissa.

Elo entinen takana,
eessä kaikki kerran ollut,
sepä tuntuikin hyvältä
mainioltakin peräti.

Ajanvirrassa ajelin,
panin kaaraan kierroksia,
olin oudoilla turuilla,
mäkisillä maisemilla,
hyvin kauaksi kotoa
vieraisihin matkustellut.

Taipaleet vaikeat takana,
yhä vielä matkaa riitti,
villi luonto vain edessä,
sattui silmiin katsellessa,
mutta kauemmas halusin,
aikaan josta kaikki alkoi.