KULTANI KOTONA.

Niin komijasti kukkivat kukkaset,

minun armaani kartanolla.

Sinne haluvan aena vajeltaa,

kun on minun hankala olla.

 

Siellä saan aena palijo lohtua,

ja elämään uutta voemaa.

Siellä kuulla saan hellijä sanoja,

eikä kukkaa siellä soemaa.

 

Niin kaoniisti armaani kattelee,

mua silimillä sinisillä.

Ja hellijen minuva hyvväelee,

niillä pehemeillä kätösillä.

 

Minun sylliin se hetkeksi istahtaa.

hellijen käjet kaolaani kietoo.

Hänen rakkauvesa niin kuumaa on,

siitä on mulla kyllä tietoo.

 

Hänen hammeenhelemasa heilahtaa,

kun hän minulle kahavija keittää.

Aena välliin luokseni pyörähtää,

ja suuvelmin suuni peittää.

 

On niin kaohijan mukavaa kattua,

ja aatella,onhan tuo soma.

Tuo neitonen kaekista kaonehin,

sekun on minun ihan ikioma.