KULKURI

Lähdin kerran kulkemaan
mä aitoviertä pitkin
Oli kova leipä kontissain
ja mennessäni itkin.

Oli köyhä mulla kotini
vain pikkuruinen torppa,
oli lapsiakin suuri lauma
riittänyt ei soppa.

Siksipä lähdin etsimää
minä onnea ikiomaa
ja mielessäni aattelin
jo tyttölasta somaa.

Minä kiertelin maita ja mantuja
saavuin lähelle kylän laitaa
heti aattelin mielessäin
täällä onneni olla taitaa.

Sain paikan suuressa talossa
navettaan paskan pinkkariksi
mutta en siinä kauan viihtynyt
vaan mä lähdin kulkuriksi.

Ei kulkijaa säännöt ahdista
hän on vapaa kuin taivaan lintu
Mutta leipä se loppuu äkkiä
ja tuopista sininen sintu.

Yhäkin minä kuljin kuljin vaan
kiertämättä ei voi kulkija olla
Mutta sitten kun kiertoni loppuupi
siihen suostun mä sovinnolla.

Vaikka paljon oon matkalla oppinut
vain yksi oppi on hyvä
sen ainakin olen tullut tietämään
kummun alla uni on syvä.