LANKOJA

Koukkuisin kynsin

ja tahamein sormin,

yrittelen selevittää,

elämäni sotkusia lankoja.

Värit ovat menneet sekasi.

 

Kirijava vyyhti on käsissäni.

Kirkkaeta ilon värejä yritän

irrottaa, niistä harmaesta.

Liestyneet langat ovat

säkertynneet niin toesiisa,

että erottamisseen tarvittassiin saksija.

 

Minua pelottaa ,

että jos sillon rikon koko elämäni.

 

Katon sitä vyyhtijä.

Se näöttääki minusta meleko

mukavalta, jopa kaoniilta.

Jos irrottasin nuo kirkkaat,

harmaesta? Haalistaako se

ne kirkkaatki?

 

Panen sittenki sen lankanipun,

takasi sinne muistojenarkkuun.

Siellä aoringonvalolta

suojassa, langat pyssyy

värikkäenä ja muuttumattomana.