TAAVI

On Taavi tarkasti taeteillu,

näetä elämän kiemuroeta.

Oli naesijen ansat kierrelly,

vältellen aevan tarkasti noeta.

 

No eihän Taavi mikkää hurmuri oo,

suuri nokka ja kalijupää.

Eikä puhetta häneltä lähteny,

mitä vähäsen änkyttää.

 

On Taavi jo miehen ijässä,

lähellä viijenkympin raijjaa.

Vaen tolokusti se sittenki,

pappa-Tunturilla ajjaa.

 

Vae ootahan kun minä kerron sen,

miten Taavi joutu loukkuun.

Se ku aevan itte huomaamata,

sortu vanahanpiijan koukkuun.

 

Mopolla ajjaessa sattu niin,

että yllätti ukkosen ilima.

Sinne sammaan lattoon menivät,

satteelta suojaan, Taavi ja Hilima.

 

Tietystihän se Taavin hämilleen sae,

vaen Hilimapa osasi jutut.

Kun saje se viimenki lakkasi,

oli Taavi ja Hilima tutut.