KARHUT KALASSA!

Isä-Karhu paikan löysi

veden virtaavan lähellä.

Ongen otti pensaikosta,

syötin koukkuhun pujotti,

Äiti-Karhu vierellänsä

antoi neuvoja hyviä.

 

Hökäle myös sukkelasti

madon koukkuhun panevi,

sitten ongen sujauttaapi

aivan heitolla kovalla.

Mutta voihan kummallista

kuka kiljaisee takana?

Ongenkoukku riippumassa,

Hunajan korvassa koruna!

 

Itkee huitukka Hunaja,

valittaapi tuskiansa.

Isä-Karhu jo tulevi

seikkaa tuota katsomahan.

Eipä huomaa, kun Pökäle,

heittelee myös onkeansa,

koukku nappaakin nätisti,

Isä-Karhun hännänpäähän.

 

Mikä purpatus, murina!

Karhu otti kämmenellä

pennun niskasta otetta,

saadaksensa vimmoissansa

kuritella pentuansa.

Äiti-Karhu sukkelasti

esti aikehet katalat.

 

Äiti-Karhulla pätevät

konstit löytyy kunnolliset.

Kohta irti on kamalat

ongenkoukut kiusalliset.

Hunajalle jo pusuja,

vielä korvaan laastaria.

Kohta pikkunen typykkä

iloisena naureleepi.

 

Mutta onneton isukki

kömpii hiljaa peiton alle,

kun on tuskakin kamala,

kipu suuri hännänpäässä.

Hännäntupsusta peräti

kaksi karvaa katkenutkin!