LENNA LEHMÄNEN

Lenna Lehmänen märehti

navetassa parressansa,

mietti maailman menoa,

itseksensä ihmetteli.

 

-Kovin tylsää on oleilla,

viettää aikaa seisoskellen.

Mitä keksisi kujeita?

Miten riemun irti saisi?

 

Lenna Lehmänen tajusi

ulos nyt on riennettävä,

talvenriemuja kokea

Lenna mieluusti halusi.

 

Sukset hankki sutjakammat,

monot hankki koipihinsa .

Karvahattu suojaa päätä,

syöksylasit on sopivat.

Hiihtoliivit muodikkaasti

korostivat kurvikkuutta.

 

Kohta nousee töyryn päälle,

on rinne huikea edessä!

-Alta pois nyt kompurammat,

huutaa Lenna jo lipuen

mäenrinteen riemuisasti,

vauhti kiihtyy jo kovaksi.

 

Lennaa hirvittää jo moinen,

kohta rähmällään lumessa.

Sarvi katkennut on poikki

korva repsottaa pahasti.

Säpäleinä sukset aivan,

puku muodikas revennyt.

 

Hämillänsä katsoo Lenna,

mäkisuksien säleitä.

Lenna Lehmänen takaisin

navettaansa jo palasi.

Pisti suuhun heinänkortta,

tyytyväisenä märehti:

Eipä kannata kehua,

Lennan taitoa mäessä!

Parempi sen on sisällä

rehujansa rouskutella!