KARHUVAARI KEVÄÄLLÄ.......

Karhu metsässä menossa,

murmattaen melkoisesti,

äsken luolastaan herännyt,

kömpinyt on kannon alta,

sieltä juurakon kolosta,

talviluolansa perältä.

 

Karhuvaari kuullostellen,

ilmaa haisteli nenällä,

mistä saisi syömisiä,

mistä täyttöä mahalle,

nuuhki sinne, nuuhki tänne.

Johan käännähti käpälä,

tassu taimen taivutteli,

puski kiukkunsa kekohon,

kotiin metsä muurahaisten.

 

Kiukku yltyi vaan kovemmin,

Karhuvaari karjahteli,

salo synkeä vapisi,

korpi kaikuna humisi,

luonto tietääpi, kuningas,

suurten metsäin hallitsija,

on nyt paikalleen palannut,

havahtunut nukkumasta.

 

Kaarna lensi mäntypuusta,

oksat kuivimmat karisi,

karhuvaarin purkaessa,

kevätkiukkunsa pahimman,

tuolla synkillä saloilla,

korven kolkon katvehessa.