KALLE KAAHAILEE!

On Kalle hurja nuorimies,

häntä eivät huolet paina.

Rennosti ottaa elämän

naurussa suu on aina.

On juuri saanut ajokortin

risoiksi ajanut jo portin.

'

Ladan autokseen laittanut,

komiat on pelit , vehkeet.

Kyljissä vauhtiraidatkin,

ja alumiinivanteet.

Hän eelle muista kurvailee,

ja toisten väliin kiilailee.

'

On kerran kaunis kesäyö,

kun Kalle kaahailee.

Rajoituksen alueella,

talla pohjassa painelee.

Vastaan sitten tiellä ,tuleekin poliisi,

valot vilkkuu siellä ulisee sireeni.

'

Uu-käännöksen Kalle tempaisee,

poliiseja nyt pakoon hän ajaa.

Vaarallisesti Lada jo heilahtaa,

vauhti pitkälti toistasataa.

Silti poliisiauto vain lähenee,

Kallen mahdollisuudet vähenee.

'

Silloin huomaa hän pienen sivutien,

sinne yrittää hän kääntää.

Vauhti kuitenkin on liian kova,

vauhti auton pellolle heittää.

Monta kertaa ympäri pyörähtää,

liike loppuu ja auto katolleen jää.

'

Poliisi katsoo romua murhessaan,

-taasenkin aivan turha uhri,

miksi nuorilla aina ajaessaan,

vauhti on aivan liian suuri?

Näin loppuivat Kallelta kaahailut,

kun on viimeisen kurvin ajanut.