ILOTON ELÄMÄ

Oon kulukenu tuulessa, tuiskussa,

oon rajuilimoja nähäny monta.

Oon ovija aokonu , sulkenu,

nähäny tappaosta uskomatonta.

Vaen silti en pääse kae millonkaan

kulukemaan noeta polokuja onnenmaan.

 

Aena on mua tuulet tuivertanneet,

aena tuullu on minua vastaan.

Eivät hyvät haltijat millonkaa,

kohelleet hellin käsin lastaan.

Räntäsatteita on tullu aenoastaan,

päevä ei oo paestanu millonkaan.

 

Ootan vielä jos kuitenki näkisin,

päevänsätteen laskeissa päevän.

Sitte oesin viimeinki onnellinen,

kun saesin tuntia riemun häevän.

Tyytyväesenä silimäni sulukisin,

ilolla tuntemattomaan kulukisin.