METSÄLLÄ


Kuulkaa ystävät ylevät,
kaveritkin,kaikenlaiset,
Teille viisuni viritän,
laulelmani ,lauleskelen.

Lähti miekkonen ,metälle,
tuli saaliin saapuville.
koira kerallaan komea,
talonvahti,vakituinen.

Saapui kankaalle kaverit
kulkivat jo kuusikkohon.
Tuonne soiville saloille.
takamaiden tanhuville


Silloin rapsahti kanerva,
suhahteli sammalikko.
metsänelävän edessä,
kontioisen kinterillä.

Johan äijä tuon älysi,
hoksasi jo hurja hurtta
kontion kamalan kivellä,
katajaisen katvehessa.

-"Mene matkoihis mokoma,
loittone jo loitommalle,
peto ei mua pelota,
kammoksuta karhun kuono."

Silloin karjahti kuningas.
metelöitsi metsämpeto,
hampaat irvessä ärisi,
mahtavasti murmatteli.

Kohta paukahti kivääri,
paukkurauta poksahteli ,
luodin lentohon lähetti,
kylvi kuolon kontiolle.