RAIVAAJA

Olen kivisen pellon kyntänyt
suolle kaivanut syvät ojat
olen kuokalla peltoa kuokkinut
oli apuna omat pojat.
Nyt pajua kasvavat sarat nuo
on suoksi taas muuttunut raivattu suo.

Täytyi pellolla aina ahertaa
kerätä kiviä,kantoja vääntää,
sillä eihän voinut milloinkaan
noille töille selkää kääntää.
Vai sitkeesti raataen pellot nuo
ne niukan ruuan perheelle tuo.

Kului aika pellot ne laajenivat
alkoi laajeta elämän tila
mutta nyt kun aattelen taaksepäin
taisi ollakin vain kehno pila.
Ei työtäni tarvinnut kukaan muu
nyt metsittyy pellot , ojat luhistuu.

On kiireinen aika ajanut ohi
ei tarvita kuokkaa ei auraa.
Maaseutua jos joku puolustaa
niin herrat vain pilkaten nauraa.
Ruokaa heidän on halvalla saatava
mitä siitä jos kuihtuupi raataja.

Nyt maatilat pienet muuttuvat
suuriksi kartanoiksi
on tehokkuus tärkein saavutus
muuttuu ihmiset numeroiksi.
Mikä on tämän kaiken tarkoitus?
onko tehtävä maamiehen kuritus?

Mutta uskokaa jokainen ,uskokaa vaan
se on sittenkin ainoa tie
että maamies kun hyvin elää saa
kansakuntaa se eteenpäin vie.
Ilman maamiestä ei ole elämää
sehän jokaisen pitäisi ymmärtää.