VEROILMOITUS.

Kunnian ja omantunnon kautta ilmoittelen,

että vuodentulot ovat nollan kahtapuolen.

Miinusmerrkkiset on tulot jotka tuotto tuo

akka pienet tukimarkat kahvissansa juo.

 

Kehnosti on mennyt, rahaa en oo nähnytkään,

vekselit vain kitisevät aivan yhtenään.

Rehulaskut valtavat ne tulot kaikki vie,

kauppiaitten ahneus kai siihen syynä lie?

 

Me akan kanssa kahestaan koetetaan rehkiä,

kaikesta huvituksesta on pakko tinkiä.

Sä voisit kyllä Verottaja mua armahtaa,

että muijan lomalle vois joskus kustantaa.

 

Ei katuvalot loista eikä teitä aukaista,

silti ei tule vapautusta kiinteistömaksuista.

Sen kuka hullu aikoinaan lieneekään keksinyt,

ja viimeisetkin markat täältä maalta lypsänyt.

 

Jos ahdingossani teen vähän metsäkauppoja,

niin siitäkään ei näppiini jää lainkaan markkoja.

Oot monenlaiset maksut siihenkin sä keksinyt,

ja kusetuksen paikan siitä hyvän löytänyt.

 

Et kuitenkaan sä usko lomakkeen jos täyttäisin,

siihenkin aivan turhaan aikaani kai käyttäisin.

Saat vetää suuren rastin sinne minun kohdalle

ja pitkän miinusmerkin tulojeni viivalle.

 

Sen ymmärrän yhteiskunta rahaa tarvitsee,

mutt miksikä se heikoimmista uhrin valitsee.

Ei maksuista saa syrjäkylä mitään hyötyä,

vastinetta veroille pitäisi löytyä.

 

On posti viety,koulu viety,kylä tyhjenee,

mutt´silti yhä verokarhu täällä kyttäilee.

Sä sano mulle mistä oiken sulle maksaisin,

ja viimeisetkin pennoset sinulle antaisin?

 

Siis Rakas verokarhu jäät ilman tulosta,

sä tiennet .tyhjä vatsa ei mitään ulosta.

Mä ilmoitan sitten kun rahaa liikenee,

ja kohtuullinen elintaso maalla vallitsee.