PALLOT RETKELLÄ.

Siellä rompelaatikossa,

Sonjan pienessä kopassa,

aivan pohjan tuntumassa,

kaikenlaisten jippoin alla,

pallo perheineen asusti,

porukalla pällisteli.

Isä-pallolla punainen

päällyspaita pilkullinen,

äiti laittanut läningin,

kirjavan ja raidallisen,

tytär tyylikäs,sininen,

poika musta muodoltansa.

Isä kyllästyi kopassa

oleilemaan jatkuvasti,

siksi toisille sanoikin,

perheellensä kuiskutteli:

- Jospa matkalle menemme,

patikoimme pyörätielle?

Oli hiljainen hämärä,

Sonja juuri nukkumassa,

silloin kummia tapahtui,

aivan sattui ihmeellistä,

siitä kerronkin sinulle,

sopivasti supsuttelen.

Pallo pomppasi kopasta,

toinen kohta kintereillä,

kaksi pienempää perässä,

koko perhe puuhakkaasti

pihamaalle ja menoksi,

pitkin tietä pyörimähän.

Oli hiljaista kadulla,

audot kaikki seisomassa,

kadun vieressä vinossa,

taikka tietä tukkimassa,

eipä kuulunut kumea,

metelöinti moottoreitten.

Isä-Pallo kiukuissansa

pomppi kaarojen välissä,

potkiskeli puskureita,

jopa renkaatkin rypytti,

sanoi sitten perheellensä:

- Kyllä suututtaa kovasti,

peltilehmät kiukuttavat,

tietkin tukkivat mokomat,

haittana on harrastusten!

Matkaa jatkoivat jonossa,

poikkesivat puistikkohon,

siellä pomppivat jokainen,

huikaisevan korkealle.

Leikkipuiston vempaimissa,

kului tunteja monia,

aurinko ja nousemassa,

kohta Sonjakin heräisi,

pallot pomppi vikkelästi,

omaan koppahan kotihin!