KOSKEN KOHINAA!

Vesi virtaa, vaahtoaa

kivien väliin katoaa

kun koskenniskalla katson

koskea kuohuvaa.

'

Koski pauhaten mahtavasti

vedet alaspäin syöksyttää

se sydäntäin rinnassani

niin kummasti sykäyttää.

 

Usein tuntuu ett´sydämeni

kuin kuovuva koski ois,

kunpa tunteeni kosken jälkeen

tulla rauhaisaan suvantoon vois.

 

Niin mielelläin kuohuvan elämän

minä suvantoon vaihtaisin

ja rauhaisan jakson elämässä

sun kassasi alkaisin.