HILLASSA
Edessäni avautuu hillasuo
niin kaukana on autoteistä
on minulle toivepaikka tuo.
mustikoista en huoli niistä
Nyt intomiellä saavun sen luo
varmaankin luonto parhaimmat herkut suo.
Jo kauan ,varhain kesällä
on suota tarkkailtu
ja ystäville ,tuttaville
varmaksi sanottu,
-ei tänä vuonna hilloja tule näille main,
sen soita tuolla kierrellessä huomata sain.
Nyt alkaa olla hetki tuo
kun hillat kypsyvät
ja keltaisina houkuttaa
mua kultapallot hyvät
-Kun ei vain löytäis kukaan muu
sais herkut maistaa oma suu.
Mä katson eteheni
näen marjoja loputtomiin
ja aivan kumma kiihko
tarttuu minun jäseniin
On äkkiä saatava talteen tuo
minkä karu suo ihmiselle luo.
Minä kiihkoni vallassa ryntään
noiden kultaisten mättäiten luo
mutta enpä muistakaan että
on allani hyllyvä suo
sinne kaulaani myöten uppoan
vain vaivoin itseni pelastan.
Nyt suon reunalla istun
mielestäin kiihko on kadonnut
ei ahneus hyväksi koidu
sen on luonto näin opettanut.
Rauhoittuen nyt sankoni täyteen saan
tämä riittää mulle,kukin osallaan!
Kommentit