HERRA HUUSKONEN.
Hän olikin Herra Huuskonen
kylän kuulu ja kaikkien tuttu.
Usein kylän pubeja kiertelee
kaljan kerjuu on tuttu juttu.
Joku ,säälistä tuopin kustantaa
siten rauhan vähäksi aikaa saa.
Oli Huuskonen aikoinaan
herrasmies, aivan diblomi-insinööri.
Mutta kaiken pilasi kurkku tuo
joka onkin oikea rööri.
Pikkusievässä päivät kiertelee,
muut halveksien häntä katselee.
Herra Huuskonen uskoi rakkauteen
jota nainen voi hälle antaa.
Hän tahtoi palvoa, rakastaa
naista käsillään hellästi kantaa.
Mutta viina vei naiset luotaan pois,
kuka juopon kanssa nyt olla vois.
Löysi Huuskonen naisen ihanan,
kauniskasvoisen, sinisilmän.
Mutta hänkin tiellään on kokenut,
viiman viiltävän, jäisen ja kylmän
Myöskin häntäkin viina hallitsi,
elämänilon putelliin kahlitsi.
Oli viileänkylmä syksy-yö
punkku maistui ja pakkanen puri.
Sylikkäin istui nainen ja Huuskonen
kumpikin kohtaloaan suri.
Lujemmin toisiaan vasten tahtoivat,
mitä muuta, pakkaselle he mahtoivat
Syyspäivän kuurainen aamu saa
sylikkäin siinä yhä he istuu.
Kädet vieläkin toistensa ympärillä,
väri poskillaan vai haalistuu.
Pakkanen on armahtaa tahtonut,
ja kahleista kaikista vapauttanut.
Kommentit