RENKKUSILTA

Tuo joki on leveä,peloittava
ylijohtaa vain kapea silta.
Se on kaltto,hiukan ränsistynyt
sen ylitän joka ilta.
Se on ilman kaiteita vaarallinen
siitä helposti horjahtaa jokehen.

Joka ilta näen sen mielessäni
joka ilta siltä horjahdan veteen.
Joka ilta huutooni havahdun
kun uni tuo sillan eteen
Joka kerta kuitenkin pelastun
kun vaivoin rannalle raahaudun.

Renkkusilta tuo pitkä ja reikäinen
on ollut minulle kauhunpaikka.
Se aina vain tulee mun uniini,
se tulee sittenkin vaikka,
olen koettanut sen mielestäin unhoittaa,
olen koettanut,mutta sitt´en mielestäin saa.

Nyt jo renkkusillat on kadonneet
uusi aika toi paremmat keinot,
nyt betonia tilalla on
turvalliset on ylitsemenot.
Renkkusillan monikin muistanee
ehkä muistot aika ne kullannee.