KOULUTIE

Nyt muistan aikaa lapsuuden,
kun kouluun kuljettiin.
Talvella mentiin hiihdellen ,
keväisin käveltiin.
Ei ollut muovisuksia,
monoja , sauvoja.
Vaan sittenkin vain pärjättiin,
puutteelle naurettiin.

Oli sukset isän tekemät,
samoinkuin saappaatkin,
Niiden kippuraiset nokat,
mäystimiin laitettiin.
Vain kepit oli sauvoina,
kun kouluun lykittiin.
Vaan sittenkin vain pärjättiin,
puutteelle naurettiin.

Ei pakkanen lannistanut,
ulkona kisattiin.
Ei TV:täkään ollut,
mäkeä laskettiin.
Ei ollut levysoitinta,
vain itse laulettiin.
Vaan sittenkin vain pärjättiin
puuteelle naurettiin.

Nyt kaikki on kai paremmin,
vai onko sittenkään.
On tavaraa nyt runsaammin,
ja hyvin eletään.
Mutt´kuka aina jaksaapi,
ostaa ja kuluttaa.
Kai sitten viimein nauraapi,
kun puute kurkistaa.