SILLOIN PIKKUISEN PELOTTI.

Silloin pikkuisen pelotti,

tuntui tuska rinnassani,

yksin kouluun kun vaelsin,

pitkin metsätaipaleita,

aamut synkeät, pimeät,

ilman lamppujen valoa..

 

Muistan, näin oli puhuttu:

- Susia on maisemissa,

kuultu ulvontaa kujilla,

Sydänmaalla synkeällä!

Joku harmaata havainnut

Peräpellon pensaikoissa.

Taikka koiransa komean,

pelokkaana penkin alla.

 

Mieleen muistuivat tarinat,

pimeässä pinkoessa.

Korvat kuunteli risaukset,

silmät katsoi kauhistuen.

 

Metsä mustana sivulla,

hiekkatietä tarpoessa.

Tuuli puissa vain tohisi,

poikaa pientä säikytteli.

 

Nyt ei tarvitse pelätä,

pienen lapsen koulutiellä,

ajat muuttuneet hyviksi,

pienillekin turvaisiksi.

 

Turha tyhjää on pelätä,

ei saa pientä säikytellä.

Pelko hupsuksi tekevi,

pelokkaaksi säikyttely.