AKAN OTTOA:

Oli isäntä asiaa tuumannu,

moneen kertaan ja hartahasti.

-Jos akan viimein ottaesi

ja veisi ihan vihille asti.

Piruko tässä jaksaapi aenijaan,

yksin poekamies sänkyvä makkoomaan.

 

Oli isäntä tykönään tuumannu:

-Täötyy akan niin säösiä olla,

että päeväunetkin vetästä,

sittenki vielä voisi -kunnolla.

Se on tärkijää voinnille tuumi hän,

yöllä jaksaa siten nukkua enemmän.

 

-Pieni pitäes se olla-vähäruokainen,

muutenki pieni halvaksi tullee.

Metritolokulla kangasta kuluttaa,

jos vain on kovin suuri ja pullee.

Jos se tyytyy mun vanahoehin vaatteisiin,

suuret säästöt näin aikaansaataisiin.

 

-Jos tuuria oesi niin tietysti,

sillä tukkaa oes vähänlaesen,

Pääassiahan se vaen oesikki,

että siitä voes tuntia naesen.

Kovin kalliita kampaamolaskut on,

huomaamatta tässä pian on varaton.

 

-Ja tietysti täötyisi olla sen,

tosi rivakka töehen perrään.

Oesi navetassa työt jo tehtynä

.kun minä puoliltapäevin herrään

Akka kun mua ruualle herättelee,

hän hellästi hymyillen katselee.

 

-Kyllä täötyy se tarkoin harkita,

onhan se elämänmuutos raju.

Kun vain niitä iloja ajattelee,

ihanhan tässä mennee taju.

Mutta toesaalta seki on mukavaa,

kun ihtesä herra olla saa.

 

-Kylläpä minä taijjan sittenki,

tuohon naemiseen lykkäöstä ottaa.

Kun niin monella parilla nähäny oon,

pelekkää riitaa ja sanasottaa.

Mutta sehän se pulumaan ratkasun toesi,

jos mykän akan jostae löytää voesi.