UKKO JA AKKA

Oli harmaa mökki
oli ukko ja akka
oli ukko niin laiska
ja akka terhakka
Oli mökkinsä tuolla
jossain takasuolla
jonne osui vain
varis ja harakka.

Oli pari tuo kumma
akka pieni ja tumma
ukko taasen pitkä
harmaja niin
ukko vait´oli aina
joskus lauantaina
jotain virkkoi
kun yhdessä kylvettiin

Akalla taas puhe riitti
väliin siunasi ja kiitti,
välillä saattoi ruman
sanan lausahtaa.
Mutta kun taas hommat kulki
niin heti sanoi julki
sen kuinka hän
mökkiänsä rakastaa.

Akka touhus touhujansa
vaan eipä usko kansa
se akka ei nuku
juuri milloinkaan
Mutta ukko nukkuu kyllä
käy harvoin kävelyllä
tuskin liikkua viitsii

hän ollenkaan.

On heillä pari lehmää
kun akka korjaa heinää
ei ukko viitsi työhön edes yrittää
Mutt´kun ruoka-aika koittaa
hän laiskuutensa voittaa
ja pöydän ääreen
nälkäisenä tallustaa

Ei akka pidä tuosta
kun hänen pitää juosta
askareissa aina
minkä ennättää
Ei koskaan hällä aikaa
oo itseänsä hoitaa
kun kiireet häntä
jatkuvasti lennättää.

Mut´sattui sitten kerran
noustessa päivän Herran
ei akka enään tilaltansa
nousekkaan.
ukko hätääntyykin siitä
ei hällä kunto riitä
ja sydänhalvaukseen
kuolla kupsahtaa.

Niin loppui heidän juttu
mut´kaikille on tuttu
se että kuolo kaiken
korjaa aikanaan.
On mökki autiona aivan
varikset vain arvokkaina
kuuntelevat
kotikuusten huminaa.