MUMMELI

Asui mummeli mökissään yksikseen,
oli puoliso aikoja kuollut,
Luoja ei heille lapsia siunannut,
oli niin kauan yksin hän ollut.
Ei naapureitakaan lähellä lie,
niin pitkä on kylältä salolle tie.

Järven rannassa mummon mökki on,
kotikuusen katveessa tuolla.
Metsäneläimet hänen pihalla käy,
onpa karhunkin nähnyt suolla.
Kaikki eläimet on mummon ystäviä
ne on uskollisia ja hyviä.

Jarvi runsain mitoin saalista antaa
viileästä kohdustaan.
Ja syksyisin mummo marjoja kantaa
ovat astiat kukkuroillaan.
Kaiken elannon luonosta itselleen saa
kaikki herkut odottaa ottajaa,

On mummolla seuranaan musta kissa,
laiskan puskea Topias.
Se mummon seurana kauan ollut
on jo kakstoistavuotias.
Niin tärkeä Topias mummolle on
ilman sitä ois elämä mahdoton.

Mummon kohdalla aika on seisahtanut
siellä kissansa kanssa viell´elää.
Se onko oikeaa elämää,
toki itse se päättäkää.
Mutta se tässä ainakin varmaa on.
sydän mummon hyvä ja tahraton.