ELÄIMIÄ.

Ne on kepposet ketulla,

konstin oivat ketkulalla,

keksii keinot niin etevät,

monet metkut mielessänsä.

 

Hirvi metsien kuningas,

kruunupäinen hallitsija,

ilmein ylväin käyskeleepi,

alamaistensa keralla.

 

Susi sutjakka, solakka,

kulkee hiljaa vaaniskellen,

etsii saalista salassa,

kyttäileepi kaikkialla.

 

Karhu kaikista rotevin,

voima-veikko vahvanlainen,

kannot kääntelee nätisti,

puutkin kaataa juurinensa.

 

Linnut katselee menoa,

kuusenoksan katvehesta,

väliin siivillä sirosti

muuttaa muihin maisemihin.

 

Pupu arkana varoen,

pelkää oksan ripsahdusta,

vaara varmasti asuvi,

pensaan tuuhean sisässä.

 

Onhan metsässä monia,

eläintä niin kaikenlaista.

Helle haittana kesällä,

kylmä talvipakkasilla.