KARU ELÄMÄ

Eipä ole mua kohtalo suosinut
eikä onnetar ohjaellut.
on vastukset minua vaivanneet
ja harmit on haeskellut.

Minä synnyin syksynä synkkänä
tuolla korvessa pieneen tölliin,
nuorukaisena olin ujo ja ruma,
ei tytöt ne tulleet mun syliin

Kun koti oli pieni ja varaton
en voinut mä opiskella
mutta monet läksyt oo oppinut
tällä elämäntaipaleella.

Ei ole mua onni potkinut
eikä suosio suukkoja suonut
mutta usein olen korkin avannut
ja tyhjäksi pullon juonut.

Naiset on minua pelänneet
kukaan ei ollut minua varten,
mutta siihenkin täytyi mun tyytyä
en ole suosikki onnetarten.

Tässä nyt yksin istuksin
miestenkodin hetekalla
sorbus pullo on kädessä
ja toinen sängyn alla.

Ei kummonen ollut mun elämä
se oli katkera ,surullinen,
kun viimeisen kerran henkäisen
olen ens´kerran onnellinen.