taaskin tuo uuven tekstin tuottaminen. Päässä pyörii joutavija juttuja joesta ei oo riimiksi asti. Vaekka julukasukynnys mulla on matala, moni sen huomannu, niin oli miten oli jos tekstijä ei synny sitä on vaekijaa essiin nykästä.

Siksipä oon kaevellu noeta viime vuosituhannella riimiteltyjä tekeleitä. Eihän ne rapijoeta, vaen eipä tässä taevaeta oo löyvetty vieläk'ää. Lennelty matalalla ja hittaasti.  Kummasti ne vanahat runot unehtuu- Toesinaan tuntee itekki lukevasa jonku mun tekstijä.

Mökin Miehen tarinoeta olen yritelly jatkaa. Lukija saa itetykönään päätellä onko niissä mittää lukemisen vastineeksi. Kuitenki pittää katastella miten Eokolla ja Miehellä mennee. Pittää palata alakuperäseen murteelliseen ilimasuun MM.ssä Se kun on paremmin semmosta junttimeninkiä muutenki.

Noo, eiköhän se runoratsuki herrää kun tullee kevä ja kukkia tuomeen!

***

Kempeleessä Arska säteilee kirkkaasti. Vanahat silimät vuotaa vettä kun on niin häekäsevvää.Pakkanen  on -18.9. Vaan alakanee kohta kivuta 0. kohti?

Nenä on tukossa ja aivastuttaa rajusti. Jokohan se lentsu lie kulukeotunu jostaki ja uhurisa löytäny. Kuhan nyt ei aevan petipotilaaksi kaaja. Saerastelu on surkeinta mitä voe ajatella. Vaan sei oo omis käsis jos se pienenpieni virus iskee, niin sille ei maha suurikaan mies mitään.

-O-