ja mikäs tässä. Ällistellään hetkonen ja kahalataan sitte etiä päen. Umpija riittää ja vastuksijakin vaen päen ärijännettä kävi miten kävi. Takasin palluuta eijoo, tuisku on peittäny jälijet ja navikaattori ei kuulu matkavaruseisiin.

Etteen päen kattoen maesema näöttäsi tasaselta ja niin kaua kuin silmä siintää ei näö mittää häerittevvää. Vaen valamis tie puuttuu. Oekijastaan seon hyväki saa tallustella siitä missä aeta on matalin. Kuten tuossa jo huomaotin esteitä, sen enempi aetoja kun muurijakkaa ei oo näköettäesyyvellä, mutta varustaotua pittää aena sen pahimman varalle. Varultahan se vieras koeraa lyö.

Ehän mulla koeraa oo, vaen eipä vieraetakkaa oo tulossa, että tuo varotus oli lähes turha. Mutta on kae hyvä pistää mieleen kun mennee ite viraana koeratalloon. Vanahat konstit käöttöön - sano.

No, ny on seisahettu ja luotu katse tulevaan, lunta ei arvaa ruveta luomaan kun lapiokin puuttuu. Keväinen hanki kutsuu! Kuka kutsun kuulee? Minä en! Ei nääs ole suksia ja joku vei porstuasta porkat...Ei siinä palijo hiihellä. Täötyy tehä mummot ja lähtä kahlaamaan - noin virtuvaalisti.

***

Kempeleen säätila on tänään sanoisinko oottava. Pikkusen lumihiutaleita tiputtaa . Ikkunasta kattoen maisema hyvinkin talvinen. Pakkasta on -9.0. Kyllä se siitä riemuksi repijää jos ei surunsiipi ei satu pyyhkäseen.'

-O-