KOLOKKAMARKKINAT.

Kevväenen aurinko teki yhä suurempia kaaria, taivaan sinisessä äärettömyyvessä. Mökinkin pihamaalta katottuna se nousi jo keskipäevällä hyvinki korkijalle.

Ohan selevää, että aorinko myös lämmitti jo niin, että Mieski sae riisuva villatikkurisa ja vaehtaa karvareohkan lippalakkiin.

Mökissä oliki elelty raohanommaesta rinnakkaenoluva. Tosin toesinaan Eokko kimmastu, Miehen, kovinki kiireettömästä elämäntavasta.

Eihän Mies tosin hyökännykää mihinkää hommaan valamistelematta sitä kunnolla. Kun joku asija alako mieltä kalavamaan siihen meni monta aekaa ennen kuin sen tiimoelta jotaki tehtiin. Saattopa olla, että mietintä vaeheessa huomasi asijan niin palijo vaekijaksi, että homma piti siirtää kaokaseen tulevaesuuteen.

Huolimatta kevväesestä aoringonpaesteesta oli Mies heittäötyny sohovaan pitkälleen. Tuppipottuja apettuuvaan mahhaan tavallista ronskimmin oli olo unettava. Sapuska oli ollu niin maullaan, että nyt oli parasta antaa mahan raohassa tasottuva.

Eokko kokkoeli ruokaelun jäläkijä. Sapetti kun toenen vaen makasi.

- Siihenkö se lempo jäe virantelemaan. Mulla sitä eijoo hetken raohaa.

- Kukapa sua kieltänee... Siinähän neon romppeet puoliseksi valamiina. Aena pittää nuohota jotaki.

- Vae niin! Taetas isännällä vettää suuta virneeseen, jos oesi karstanen laotanen... Voesi vaekka näkyvä lentävijä laotasia!

- Mitä tuhannen veivaamista tuo taas on? Tässä pikkusen selekää oekasen, niin jo pittää rähistä ja vettää kaekki luulosa näkyville. Saakutti, ei seo niin heleppuva mullakaa, ku yksin reohkasee tuolla pellolla.

- Minnoo mittää rähissy. Minä vaen ihimettelin mikä piika se minä oon?

- Eipä sua kukkaa oo käskeny, sen ku alat korsaeleen!

- Ukko kohta tinkaamassa: Joko neon päeväkahavit.

Miehellä oli pinna tavallista tiukemmalla koska se katkesi arvaamatta.

Mies hyppäsi sohvasta kuin piston saaneena.

- Pertana! Pannaan kolokkamarkkinat vaen pystyyn. Mulle se soppii! Myyvään kantturat ja pellot kylyvetään metälle. Ei tarvitte rouvan liikoja hölökätä! Ja jos kovin ärsyttää niin pannaan kantapäetä vastakkaen ja kävellään eri suuntiin...

- Herra siunakkoon! Mikä sille ny tuli! Ikkää ennen oo tuolla keinon...

- Alakaa tuommonen jatkuva jumputus ottaa ohtaan. Ei jukolaota semmosta päevää, ettei tuo valitusvirsi Mökin seinien sisässä soe. Oo tyytyväenen kun on jotahi mitä tekkee.

- Raohotuhan ny ja ota nokkaunet niin jouvut sinne aijantekkoon.

- Joko sinä alat määrätä mitä minun pittää tehäkki?

- Ehän minä, sanoet vaen aamulla kosijoevasi nuita laetumija.

- Joo, joo, kyllä sinut tiijetään ja tunnetaan! Riippuu mistä sattuu tuulemaan...