PAHA PÄIVÄ

 

Jo aamu enteili Mökin Miehen elämässä suuria vastoin käymisiä. Melkein unettoman yön jälkeen Mies konkoili jaloilleen. Päässä tuntui huimausta ja suutakin kuivasi. Eikä tilannetta parantanut Eukon vihjailu kilpakosijan saapumisesta.

Eukko yritti kauttarantain kysellä, onko kysymyksessä ensi tapaaminen ja kuinka se noin julkeaa on kun oikein kotiin kutsutaan.

Ärähdellen Mies väheksyi tapaamisen merkitystä.

- Mitä tuossa tuteeraat. Sittenpähän näet kun se nainen tulee. Mutta muista olla ihmisiksi. Älä hypi ihmisten silmille.

- Jos kovin rietasta soitinmenua alkaa olla niin on se varmaa. Tässä on akka jolta ei mitään väkisin viedä.

- Siinä saattaa mennä koko mökki. On se nyt lipsahtanut sille mallille.

- Taistelutta en luovuta. Mikä on papin eessä yhessä luvattu, niin sitä sopimusta eivät kaiken maailman naikkoset tule hajottamaan.

- Katotaan nyt. Voihan se olla ettei se neito hyväksy suunnitelmia...

- Vai oikein suunnitelmia sitä on jo tehty. Ettet sinäkään yhtään hanttiin pane?

- Ne ovat nykyään eri voimat kuin ihmistä liikuttaa. Turhaa siihen on vastaan tuppuroida.

- En olisi uskonut, että tämmöinen paha päivä vielä pitää elää. Ei sitä olisi sinustakaan uskonut. Kuinka kauan tuota peliä jo lienee piisannut, Eukko tinkasi.

- Onhan se ollut mielessä jo toista vuosikymmentä. Näyttää vaan että tauti pahenee. Oon yritellyt vältellä tätä. Vaan kotiin jo tulee. Ei sille mitään voi.

- Joo kun sinä olet niin helposti nokasta vejettävä. Vaan saat uskoa: Peli ei ole vielä pelattu. Naarastiikeri on lemmikkieläin siihen verraten kun minä riemastun.

- Annahan nyt olla. Katotaan ensin mihin päin se homma kaatuu. Koeta rauhottua ja lähetään navettaan. Sitten se sakkansa sanoo kun se neito tulee kartanolle.

- Vai mitenkä minä pärjään ilman sinua, Eukko koitti herättää sääliä.

- Sittenpä sen näkee kun tulee hintoihinsa. Ei se elämä ole kurjuutta kummempaa muuallakaan.