VAATIMUKSIA.

Hiljaisuuden vallitessa uurastettiin navettahommissa. Vain toisinaan kuului Eukon kiukkuinen kirous, kun lehmä huiski hännällään kärpäsiä kuhisevassa navetassa.

Mielenosotuksellisesti Mieskin kolisutteli talikkoa kottisten laitoihin. Vieläkin natkutti Eukon kummalliset säästömeiningit.

Aikansa ähistellen mielessään viimein puuskahti Eukolle:

- Etkö yhtään ajatellut mikä kuukausi nyt on menossa?

- Mikä nyt, normaalia kevättä. Turhaan mulle möyrästät taasen. Joka sentistäkö minun pitää sinulle tili tehdä?

- Sama kai mulle - jos maksat lainalyhennykset ja korot. Ne kippo sataset olisivat olleet kovasti tarpeen.

- Sinähän olet pankkimiehiä, kyllä se johtaja siirtää lyhennyksiä, Eukko toiveikkaana selitti.

- Eipä ne velat lopu koskaan jos satasen säästäissä tulee kahden sadan lasku. Vaatimukset vaen lisääntyy. Millon autokoulua milloin uutta autoa. Mistä minä pierasen kaikkiin vouhotuksiin rahat?

Eukko vaikeni viisaasti ja Mies puhisi kiukkuaan, mutta sanasota taukosi, toisen lakatessa tulittamasta.

Navettatyöt jatkuivat hiljaisuuden vallitessa. Kumpikin mietti tahollaan, oliko sittenkään tarpeeksi selkeästi ilmaissut kantaansa.

Hiljaisina tultiin Mökin pirttiin. Eukko alkoi kehitellä syömisiä ja Mies istahti keinutuoliin ja vaipui ajatuksiinsa.

Mietteissä pyöri maksua vaativat laskut ja siinä sekamelskassa vilahteli Eukon ostamat Tupperin tavarat. Miten niistä taas selviäsi? Se sai Miehen raskaasti huokaamaan.

- Kuule, älä möyrötä enää, on niin paljon mukavampaa kun ollaan väleissä, Eukko alkoi rauhaa hieromaan.

- Minä en murjota. Koitan suunnitella millä lyhennykset maksetaan. Sinunhan ei tarvitse niilla asioilla päätäsi vannehtia... Kun rahaa ei tule mistään ja laskuja tulee niin vaikeaa niistä on selviytyä.

- Ainahan niistä on selvitty. Sinä otat aina kaiken niin tosissaan...

- On se jonkun otettava tosissaan. Asiat eivät hoidu huoletta hyppiessä