SUURET SÄÄSTÖT

Eukko oli kuunnellut vaiti Miehen valistavaa puhetta. Nenäntohina kuitenkin paljasti, että on vain ajan kysymys milloin tulee vastauspuheenvuoro.

Mies perääntyi keittiöön, kaatoi itselleen kahvia ja istahti pöydän ääreen. Kassi kiehtoi vieläkin ja hän otti kassista keltaisen pikkuesineen, melkein kuin tikkarin.

- Mikä tämäkin muka lienee? Lieneekö tämä takapuolenpyyhin? Uudenaikainen ja hellävarainen, Mies mahtaili.

- Olet sinä kyllä tollo! Se on hunajalusikka, sillä voi ottaa hunajaa purkista vaivattomasti.

- Hunajaa!!! Eihän meistä kumpikaan tykkää hunajasta.

- Mitä sitten? Minä sain sen puoleen hintaan, säästin siinäkin monta euroa. Melkein kaikki oli tarjouksessa - puoleen hintaan. Varmasti säästin pitkästi toista sataa euroa. Sinä vain alat morkkaamaan vaikka yritän ostaa taloudellisesti, mutta entäs sinä? Kaljaa ryystät ja tupakkia tuprutat joka päivä. Et säästä missään.

- Kylläpä arvasin, että tupakkaan heti takerrut. Mikä lemmon matala-aita sulla on minun ainoaan hupiin?

- Hupiin? No heikotpa on miehellä huvit, itsensä myrkyttäminen. Ei raukka pysty lopettaan, niin minulle änskäänsä tukkii.

- Minä kyllä pystyn, vaan pitää se minunkin johonkin rahaa polttaa, että ei jää niistä kulutusjuhlista täysin syrjään, Mies epätoivoisena sanoi.

- Minäpä en ole pannut rahoja turhuuteen. Tämä munakotelo on sitten kätevä, jokainen muna omassa kolossaan. Eivät varmasti säry!

- Pöh! Onhan ne kotelossa jo kaupassa. Mikä kummempi se on ne muuttaa muovikoteloon paperikennosta. Täysin turha härpätin.

- Ethän sinä koskaan arvosta mitä minä laitan. Omia ostoksia kyllä kehua retostaa Topillekin suu vaahdossa. Olet sinä kyllä muutama värkki.

- Minäpä harkitten tarkkaan, ennen kuin ostan. Sanoppa mikä kampe on ostettu turhaan?

- Paskat minä sinun kanssa ala kinaamaan. Tiedän ettet periksi anna vaikka koko päivä intetään. Ala siitä toimeutua navettaan.