UUSIA TUULIA

Kevät aamu aukaisi silmiään harmaana ja silmät vettä vuotaen. Tihkusade teki alakuloisen näköiseksi vielä talvenjäljiltä olevan siivoamattoman pihamaan.

Jälleen kerran, pitkien aamujonojen juoksussa, Mies oli noussut kokkailemaan kahvia ennen navetalle lähtemistä. Eukko oli palannut Tupperi-illastaan vasta niin myöhään, että Mies oli jo nukkunut vanhurskaan unta.

Yleensä Mies nukkui niin raskaasti, että vaikka olisi talon päältä purkanut, tuskin olisi herännyt.

Niinpä nyt pieni uteliaisuuskin meinasi pyrkiä esille. Halutti tietää mitä ja minkä verran oli uusia kippoja osteltu.

Eukon kassi oli jäänyt pöydälle, se aivan veti Miehen huomiota puoleensa. Kuin pahantekijä hän hiipi kassin luo ja raotteli sen suuta. Suuri joukko erilaisia härpättimiä kassi sisälsi.

Eihän Mies ymmärtänyt mihin sellaisia voisi käyttää. Rasiat ja munakennon kyllä tajusi, vain kun oli outoja piikkejä ja palloja varrella ja ilman.

On siinä ollut euro taas vilkkaasti kierimässä... Mökistä pois päin! Mitä helekatissa kannatti raataa kuin rahat työnnettiin sitten ilmanaikasiin härpättimiin.

Miehellä keitti pahasti ja hän hiljaa mutisi. - Tästä vielä puhutaan.

Mies tunsi olevansa vahvasti voiman oikealla puolella, kun asiasta keskustellaan, joten aivan rauhallisena hän alkoi laittamaan kahvia tulemaan.

Keittimen korahdellessa viimeisiä kertoja, Mies hiipi nukkumahuoneeseen:

- Alahan nousta tienaamaan humputuksiasi. Lehmäkään paskanna tuota rahamäärää minkä olet laittanut menemään.

- No tuon minä kyllä arvasin. Sinulla ei riitä ymmärtämystä naisen tarpeisiin. Puulusikalla vielä syötäisiin jos sinun mielen mukaan mentäisiin. Nyt puhaltaa uudet tuulet ja uudistetaan vähitellen koko keittiö.

- No mitähän vikaa puulusikassa on? Ja savikupit ovat kelvanneet jo esi-isille. Nykyään pitää ostaa kaikenmaailman Tupperia. Ja mitä se muksu maksaa. Nälkäpaska housussakin