ILOLINTU.
Lintunen oksalla, laulella luritti,
Finlandia-hymniä, raakasti kuritti,
soveltaa sekaan, yritti rokkia,
onnistu ei, siitä syytteli lokkia.

- Kumma on hommeli, ei löydy nuottia,
pitääkö tässä jo reenata ruottia,
konsertit oesko parempi lopettaa,
lauluja uusia nuorille opettaa.

Lintunen oksalla, haaveisiin vajosi,
synkkyys mielestä, iloksi hajosi,
ei ooo murheet, tämmöisen näköstä,
kuusikkoon lennän, etsien käköstä.

Käkihän löytyikin kuusikon sisästä,
Lintunen lauloi:- On vaillinki isästä.
Tuskin tarvittee kummemmin selittää,
hormoonit vilkkaasti keväällä pelittää.

Lintunen riemulla heilutti helttaa,
oiskohan lähellä sopivaa telttaa,
siellä voi alun toukalle panna,
jos eivät siivet oksalle kanna.

Käkihän vetäisi laakia kaksi
Lintunen muuttui jo iloisemmaksi,
lisää vain vaati koloonsa täytettä,
Käki vain tehosti miehuuden näytettä.

Käki jo huomasi: Lintunen vieras,
harmissaan seikasta suuresti pieras,
parempi aina käyttää on tuttua,
sitten ei kylillä lentele juttua.