TUNTURISSA

Olen noussut kuvetta tunturin,

olen tullut jo laelle aivan.

Kun sieltä maisemaa katselen,

huomaan, näkymä maksaa vaivan.

 

Näen kauas utuiseen maisemaan,

huikaisevan tunteen rintaani saan.

Katson maisemaa ylitse metsien,

tuntureita on muitakin tuolla.

 

Metsälampien silmät vilkuvat,

niitä laajalti nään joka puolla.

Ilma on niin kevyttä hengittää,

tästä nauttii ken kauneutta ymmärtää.

 

Taivas kuulaana ylläni kaareutuu,

tähtet kiiluen kaukana loistaa.

Minä hengitän syvään ja havaitsen,

luonto ahdistustani poistaa.

 

Täällä olla saan oma itseni vain,

ei tarvitse enempää olla lain.

Yhä katson taivaan sinisyyttä,

yhä ihailen luonnon rauhaa.

 

Vain jossakin tunturipurossa,

vaimeana koski pauhaa.

Tunnen sen huoleni ovat vähempänä,

olenhan täällä Luojaani lähempänä.