YSTÄVÄFFFFFFFFFFFF


Oli kerran minulla ystävä hyvä,
häntä muistelen useinkin vielä
oli häntä kohtaan rakkautein syvä
häntä vieläkin kaipaan ,en kiellä.

Hän oli niin kaunis katsella
häntä ihailin ,seurastaan nautin
usein ystävyytemme varrella
hänet mielellään syliini otin.

Oli hän kovin lempeä luonteeltaan
oli hänellä olemus lampaan
mutta jos häntä satuin torumaan
näin suustansa sudenhampaan.

Niin paljon me yhdessä kuljettiin,
pihapolkuja metsäteitä
usein toisemme syliimme suljettiin
ei estot ne estäneet meitä.

Usein sattui kun asiat painoivat
kun mun oli pahamieli.
sinun silmäsi suruisna katsoivat,
kohta lipaisi poskestain kieli.

Heti aikaisin aamulla lähdettiin
sinä koira ja minä isäntä
tuonne männikkömetsiin me kuljettiin
riemukkaasti sun heilui häntä.

Oli vaikeaa sinusta luopua,
sinuun kun paha tauti iski
tahtoo vieläkin mieleen muistua,
olit KOIRA et mikään piski.