LOMALLA!

Kun on painanut pitkää päivää

niska limassa koko talven

Joskus tekee mieli rentoutua,

poissa heittää painavan huolen.

Siksi lomalle täytyy matkustaa

ja vanhoja karstoja irroittaa.

 

Kovin tuntui se ratkaisu vaikelta,

menenkö Lappiin, vai etelään?

Tunturiin yksinkö haluaisin,

vai aurinkorantojen elämään.

Päätin sen, tunturiin matkustan,

ehkä saan siellä loman paremman.

 

Minä tunturin kuvetta kiipeän,

jalassa ovat vanhat puusukset.

Tapani eioo välineillä kerskailu,

riittää kun täyttää ne vaatimukset.

Karvareuhka päätäni suojella saa,

jos sattuu että kovasti pakastaa.

 

Nyt on leuto ilma ja laskettelen,

minä tunturin rinnettä notkoon.

Vauhti kiihtyen vanhat sukset vie,

minut jyrkkäreunaiseen rotkoon.

Vaivaiskoivut huojuttaa oksiaan,

niiltä näin minä tervehdyksen saan.

 

Yhä jatkan hiihtoa eteenpäin,

huomaan ,hiihdetty latu on tuolla,

sitä latua lähden hiihtämään

on poronjälkiä jokapuolla.

Eihän tiedä vaikka mä kohtaan sen,

lapinnoidan tai sitten maahisen.

 

Minä saavun taasen tunturin luo,

joka onkin suurempi muita.

Tuossa näen haaskan entisen,

koska on ympäriinsä luita.

Haaskansyöjät, juhliaan pitäneet,

kalutut luut jälkeensä jättäneet.

 

Tuolla tunturin juurella huomaan,

on pieni lappalaisten kota

Savua sen huipulta huuruilee

kodan edessä on poro, jota

lapin pienonen mies siinä hoivailee,

ja pulkkaan tavaraa lastailee.

 

Hiihdän hiljalleen,hiukan empien

minä lapinmiehen viereen.

Hälle hyvää päivää toivotan

sanon:-Kahvi nyt oisi mieleen,

voisko kodassa sumpit kiehauttaa,

samalla siinä isäntä kahvit saa?

 

Jo vain, siihen vastaa lapinmies,

ja kodan oviaukon avaa.

sisälle sinne yhdssä astutaan,

kota muistuttaa velhon majaa.

Siellä on monenlaista tavaraa,

joita vain taikurit voi omistaa.

 

Palaa nuotio hiilet hehkuen,

luoden lämpöä kodikasta.

Täällä on jota aina oon halunnut,

tämä on osa unelmasta,

josta työssä raataen unelmoin,

onneksi tunturiin,minun tieni toi.

 

Keitintankoon pannuni ripustan,

kun se ensin lumella täytän.

Eväitäni repusta kaivelen,

aattelen ,tilaisuuttani käytän,

aterian päivän ensimmäisen,

siinä kahvin keralla ruokailen.

 

Silloin kahvi kiehuu ja käteni,

kohta pannun kahvaan tarraan.

Mutta siihen loppui uneni,

käden allani olleen huomaan.

Aivan turtana tunnen sen olevan,

siksi luulin mä pannun polttavan.

 

Tämän lomamatkani haluaisin,

vielä kokea oikeasti.

Nähdä tunturit ,tuntea raikkaan sään,

sitä ootan mä jatkuvasti.

Kunhan kerran loppuu nuo rahahuolet,

esiin kaivan elämän parhaat puolet.