VAKKA KANTENSA VALITSEE.

Vakka syntyi suureen perheeseen
kovin kaunis on suurine korvineen.
Siinä varttui keralla vanhempain,
ei mitään puuttunut häneltä lain.

Vakka kasvoi aikuisen mittoihin,
otti osaa nuorison rientoihin.
Tuli Kansia häntä monia vastaan,
mutta nauratti ne häntä ainoastaan.

Vakka alkoi kuitenkin huomata sen,
on kovin surkeaa olla avonainen.
Olisi Kannen alla olla niin hyvä,
siellä säilyisi kuivana kallis jyvä.

Vakka ponkaisi siitä katsastamaan,
voiko Kansia löytyä ollenkaan.
Piti löytää itselle sopiva aivan,
valinta tarkka kyllä maksaa vaivan.

Vakka lähti Kansien kemuihin,
tutustui siellä tuoksuihin, lemuihin.
Siellä Kantta kyllä on monenlaista,
on pyöreää, soikeaa, pitkulaista.

Siinä Vakka Kanttansa valitsee,
jokaista jo vierelleen koittelee.
Joku tuntuu melkoisen mukavalta,
Vakka suukkojakin saa muutamalta.

Sitten yllättyen Vakka huomaa sen,
Kannen aivan vartalon mukaisen,
joka kaarre on niinkuin hänelle luotu,
kumppaniksi maiselle matkalle suotu.

Ja niin Vakka Kantensa oman sai,
juuri sentilleen hänelle sopivan kai.
Ilman Kantta ei Vakka enää olla malta,
Kannen alla tuntuu olo paljon paremmalta.